Ninja Zombie Cthulhu: Sotakarju

Ropecon on aina oiva syy tehdä jotain vänkää. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Arvoin kovasti pitkin kevättä että mille sitä ryhtyy. Sattumien kautta törmäsin Ironspinen tekemään Sotakarjut roolipeliin joka julkaistaan pikapuoliin. Siinä tulevaisuuden sotajoukot koostuvat geneettisesti luoduista ihmis-sika hybridisotilaista. Olin pitkään halunnut pukeutua jonkinlaiseksi scifisotilaaksi ja maskien tekeminen oli kivaa joten tämä yhdisti molemmat intressit joten päätin lähteä toteuttamaan Sotakarjua käytännössä.

Paina alla olevaa linkkiä nähdäksesi loput

Lähtökohdat maskin tekemiseen olivat ne ettei se päässä kuole loppukesän helteisessä ilmastossa. Aikaisempi Nyarlathotep -maski osoitti että helppo riisuminen ja pukeminen oli olennaista ja ihoon liimattavat useammasta osasta koostuvat prostetiikat olivat poissa kuvioista. Tällä kertaa koko laitos vaan olisi yksi iso maski. Aikaisempi pelle zombie oli jo tähän suuntaan mutta se koostui useammasta jälkeenpäin yhdistetystä osasta. Tällä kertaa mentäisiin heti yhteen kokonaisuuteen joka vaatii kaksiosaista muottia ja muita yksityiskohtia joihin täytyi keskittyä. Kuulostaa haasteelta.

Aloittelin perusmuodoista. Guuglen kuvahaku antaa hyvin preferenssiä sian anatomiasta ja Sotakarjujen omilta sivuilta löytyy hyvin konseptitaidetta joita yhdistelemällä löytyy hyvä keskitie. Alussa oli vielä epäselvää minkälaiset korvat olisivat ja olisiko suu auki vai kiinni. Mietin aluksi että lerppakorvat voisi leikata auki ja niiden alle laittaa ohuen verkon jonka läpi voisi kuulla ja ilma kiertäisi hieman paremmin mutta se pysyisi korvan takana piilossa. Pohdin monimutkaisia rakennelmia joilla maskin suun saisi liikkumaan oman suuni mukaan mutta tiedostin että aikaa ei ollut tuhottoman paljon. Kokonaisuuteen oli muutakin tehtävää kuin pelkkä maski. Kuvissa perusmuoto alkoi olla jo kasassa. Suu,silmät ja leuka on asemoitu omien muotojen mukaan. Tarkoitus on että maski kiristyy paikalleen silmien, ohimon ja takaraivon kohdalle ja muut kohdat vahvistetaan niin että ne kannattelevat omaa painoaa.

Veistostelut ovat tässä valmiina. Pään muotoa jatkettiin ylöpäin rikkomaan tavallista ihmiskallon muotoa. Torahampaan tilalla monttu että siihen voi tehdä hampaan haluamastaan materiaalista myöhemmin. Vielä tässä vaiheessa en ollut täysin päättänyt miten suu tulisi toimimaan lopulta. Nahkamaisen tekstuurin tekeminen koko laajalle alalle oli melkoinen operaatio. Seuraavaksi jännitetään muottia.

En ole tehnyt kovin montaa kaksiosaista muottia. Kaksi edeltävää kertaa ovat olleet enemmänkin muotin tukia kuin itse muotteja. Prosessi itsessään oli lukuisista opetusvideoista ja sivuja tutkailleena tuttuja mutta kaikki sen hienot nyanssit vielä hakusessa. Jotta muotin puolikkaat pystyy erottamaan toisistaan, täytyy niiden väliin tehdä tilapäinen muuri. Tapoja tämän esteen tekemiseen on useita ja pohdin tovin miten sen käytännössä teen. Vesipohjainen savi tuntui hieman hintavalta ratkaisulta joten päätin lähteä kokeilemaan levyjä. tavallisesti käytän pienemmissä muoteissa pahvia mutta tällä kertaa se ei olisi hyvä sillä levyt pitää upottaa plastoliinin ja niiden pitäisi tehdä mahdollisimman pieni rako koska kaikki jäljentyisi lopulliseen muottiin. Käytössäni ei ollut suoraa metallilevyä joten käytin sitä mitä oli helposti saatavilla ja leikkasin ruotsalaisista juomatölkeistä alumiinia jotka sitten koitin upottaa limittain yhdeksi ehjäksi seinämäksi. Tölkeistä leikattu metalli kuitenkin tuppasi taipumaan takaisin muotoonsa joka lisäsi vaikeutta entisestään. Lopulta hieman ilmastointiteipin avustuksella oli este paikallaan. Josko aikaa olisi käyttänyt hieman enemmän valmistautumiseen niin lopputulos olisi ollut varmasti huomattavasti parempi sillä jätin laittamatta tässä vaiheessa ns. "avaimet" eli muutama korkeampi kohta jotka lukittaisivat puolikkaat paikalleen niin että ne ovat täysin oikeassa kohdassa. Tämän jälkeen tuttu kipsimuotin valmistus joka alkaa ohuemmalla kauneuskerroksella mihin pyritään saamaan kaikki kaikki yksityiskohdat ja tämän jälkeen alettiin rakentamaan kerroksia. Silppusin rakenteeksi ja täytteeksi kipsin sekaan juuttikangasta. Kipsin kuivuttua otin metallilevyt pois ja korjailin hieman niiden aiheuttamia vaurioita ja aloin tekemään toista puoliskoa. Käytin irrotusaineena tiskiainetta pitämään huolen ettei kipsi itseensä ja puoliskot saisi irti toisistaa myöhemmässä vaiheessa.

Kun molemmat puoliskot olivat kuivuneet ne piti irrottaa toisistaan. Pienet kiilamaiset kohdat muotin reunoilla auttoivat tässä huomattavan paljon ja puoliskot irtosivat toisistaan yllättävänkin helposti. Muutama ohuempi kohta hajosi irrotuksessa mutta kyseessä oli onneksi helposti korjattavia juttuja. Sekoittelin akryylimaalilla lateksin vaaleahkoon ihonväriin ja aloitin maskin valamisen. Useamman kerroksen jälkeen otin maskin ulos ja kokeilin miten se kantoi painoaan. Testin perusteella tuikkasin maskin takaisin muottiinsa ja lisäisin kärsään hieman talouspaperia lateksin kanssa vahvikkeeksi.

Valmista valosta katsellessani totesin että täytyyhän sen suu yrittää saada liikkuaan, Alustavat kokeilut pelkästään niin että leikkasin suun auki olivat jo hyvä joten lähdin sitten rakentamaan sitä hieman pidemmälle ja askartelin retkipatjasta ikään kuin leukaluuta hampaineen sekä ala että yläleukaan. Kuvassa hampaistoa ensimmäisen valkoisen maalikerroksen jälkeen.

Kun suu ja hampaat olivat valmiit niin siirryttiin itse maskin maalaamiseen. Punaisen ja ruskean väripesun jälkeen alkoivat nahan pinta näkyä jo kivasti. Kaikki valuvirheet korjattiin näyttämään vanhoilta arvilta tai luomilta. Vaikka maskissa olikin pitkä kaula niin halusin erikseen ettei maski kovin helposti lipsahtaisi ulos kaula-aukosta joten hankin kaksi samanlaista paitaa josta toisesta leikkasin kaula-aukon irti ja liimasin sen maskin kaulaan joten se naamioituu alla olevaan paitaan. Lopuksi vielä vihreä huivi pitäisi huolen siitä ettei kaula vilkkuisi huonolla tavalla missään vaiheessa. Koska maskin iho oli normaalia ihoani punaisempi niin lisäsin omiin paljaina oleviin käsivarsiini punaista ja ruskeaa ihomaalia tuomaan sävyn lähemmäksi maskin sävyä.

Maski toimi toivotulla tavalla ja se täytti onneksi ne vaatimukset mitä Ropeconissa se päällä viihtyminen vaati. Toki pitemmän päälle se hiosti huomattavissa määrin ja hikeä valui pitkin kärsää vuolaana virtana. Kenttätesteissä maskia pystyi helposti pitämään päällä noin tunnin kerrallaan helteisestä säästä huolimatta ja sen irrottaminen ja takaisin päälle laittaminen kesti noin 15 sekuntia. Tulipa koko sotakarjuvarustuksessa heiluttua myös Ropeconin discossa vajaa tunti. Muina proppeina varustukseen kuului vihreäksi värjätty saksan armeijan sirpaleliivi, taisteluliivi, reppu, uudelleen maalattu vesipyssy, polvisuojat sekä retkipatjasta askarrellut jalka ja käsisuojat.

Vuotta myöhemmin palasin asiaan ja maskia päivitettiin ja monistettiin.
Voit lukea siitä täältä

Ropeconissa ja sen jälkeen otettuja kuvia.