Zombimaski Lateksista

Olen käyttänyt lateksia jo vuosien ajan ja pikkuhiljaa alan päästä oikein nätisti kärryille sen ominaisuuksista. Pitkän aikaa käytin sitä pelkästään suoraan iholle kunnes selvittelin kuinka sitä voisi käyttää monimutkaisempien muotojen ja maskien tekemiseen "valamalla" se muottiin. Aloittelin muottien käyttöä tekemällä pieniä arpia ja pullottavia verisuonia sinitarrasta ja silikonista ja lätkäisin niiden päälle kipsiä muottiaineeksi. 

Seuraava vaihe oli sitten kokonainen isompi maski. Se vaati jo hieman lisää selvittelyä ja tutkimista. Onneksi netistä löytyy nykyään paljon tietoa asiata.

Pohjalle tarvii kappaleen joka muistuttaa ihmisen naamaa. Vaihtoehtoja on useita erilaisista geneerisistä styroksipäistä sitten omasta naamasta tehtyyn jäljennökseen. Oma on tietty aina paras koska silloin lopputulos ainakin istuu naamaasi hyvin. Voin kirjoitella erillisen tekstin siitä kuinka alginaattia käyttäen voi tehdä kopion naamastaan mutta netistäkin löytyy useita sivuja ja videoita.

Jäljennös naamasta löytyy kuvasta valkoisena jonka päällä on seuraava tarvittava osa eli Plastoliini. Kyse on erilaisissa kuvanveistotöissä käytettävästä vahan, öljyjen ja saven sekoituksesta jonka merkittävin ominaisuus on se että ettei se koskaan (järkevissä ajoissa ja ympäristössä) kovetu kuten tavalliset savet. Itse käytän Roma plastoliinia (kovuus 2). Siinä on mukana rikkiä jonka haju tuo lämpimiä muistoja 80-luvun muovailuvahoista. Rikin takia kyseinen plastoliini ei sovellu silikonimaskien tekemiseen mutta niin pitkälle en ole vielä ole päässyt muutenkaan.

Plastoliinia on helppo muokata erilaisilla muovailuvälineillä ja itsekin pääsin aika pitkälle pelkästään yhdellä silmukalla ja hedelmäveitsellä. Työkalujahan ei kuitenkaan koskaan ole tarpeeksi joten mukaan eksyi lopulta kaikenlaista erilaisten pinnanmuotojen tekemiseen soveltuvaa. Mielikuvitus on oikeastaan ainoa raja.

Oma lähestymiseni tähän ensimmäiseen maskiini oli se että halusin hampaiden paistavan läpi ja kaikki muu tulee sieltä mielikuvituksesta sitä mukaan kun tekee. Lopulta siitä tuli jotain kuivahtanutta ja repeillyttä. Kaikenlainen epäsymmetriä oli kovassa huudossa.

Tässä lopullinen veistos valmiina kipsiä varten. Kaikki kipsiosat on peitetty ettei uusi muottikipsi tarttuisi siihen. Olisin voinut käyttää siihen tarkoitukseen myös tiskipesuainetta tai vaseliinia irrotusaineena kaikille kipsipinnoille mutta se on niin sotkuista ja inhaa. Pohjalle laitoin hieman sateenkaaren väristä muovailuvahaa nostamaan sitä hieman ylöpäin.

Muotin valmistus alkaa ns: Kauneuskerrokselle missä kipsistä pyritään tekemään mahdollisimman ohutta ja se pyritään levittämään pinnalle ohueksi kerrokseksi ja pyrkiä jättämään siihen mahdollisimman vähän ilmakuplia. Helpommin sanottu kuin tehty. Oiva apuväline kipsin levittämisessä on silikonisuti sillä siihen ei tartu mikään ja kuivuttuaan kipsi on helppo poistaa sen harjaksista. Kuvassa kipsiä on lisäilty jo muutaman kerros. Kerroksia kannattaa olla useampi ja lopullinen muotti voi olla useammankin sentin paksu. Sekaan on heitetty vielä säkkikangasta tuomaan vielä hieman lisää kestävyyttä.

Kuumaliimalla ympärille laitetut pahvireunat olivat hieman liioittelua mutta estivät ne hieman kipsin valumista turhan kauas.

Kipsi "kovettuu" nopeasti mutta "kuivuu" hitaasti. Kyseessähän on kuitenkin kemiallinen reaktio eikä pelkästään haihtumiseen perustuva mekanismi. Kipsin kuivattaminen esimerkiksi uunissa ei ole mitenkään viksua touhua koska se heikentää sen rakennetta. Piti odotella muutama päivä ja sen jälkeen irrottaa veistos muotista. Pehmeä plastoliini antaa lopulta periksi ja veistos lähtee irti kun kipsin ja plastoliinin väliin saa hieman ilmaa. Kannattaa kuitenkin olla varovainen ettei vipuvartta käyttäessään riko muottia eikä oman naamansa kipsikopiota. Jos mikään muu ei toimi niin kevyesti lämmittämällä mikrossa tai uunissa voi plastoliinia sulattaa sen verra että se irtoaa helpommin. Alla ollut plastoliiniveistos ei yleensä selviä prosessista.

Kuvassa on kuva valmiista muotista sen sisäpuolelta. Suurin osa muottiin jääneestä ylimääräisestä plastoliinista on jo kaavittu pois. Ilmakuplia oli muutamia mutta onneksi ruman zombien naamassa ne eivät paljon paina.

Kipsi ja lateksi ovat toistensa parhaita kavereita. Siksi lateksimaskien muotti kannattaa tehdä juurikin siitä. Muitakin vaihtoehtoja olisi mutta miksi lähteä kalliimpien, vaikeampien ja myrkyllisempien asioiden kanssa leikkimään. Lateksi ei pysyvästi tartu kipsiin mutta lateksi kuivuu kipsin pinnalla koska se imee vettä pois lateksista. Levittelin lateksia muotin sisäpintaan aina kun edellinen oli jotakuinkin kuivunut. Nyttemmin tiedän että mikäli lateksi kuivuu liian pitkään ei uusi lateksi enää kiinnity sen pintaan niin hyvin kuin hieman kosteampana. Jos epäilee että jotkut kohdat tarvivat vahvistusta voi lateksikerroksien väliin laittaa talouspaperia tai sukkuhousua. Muistaakseni laitoin talouspaperia hampaiden kohdalle etteivät ne lerpattaisi tuulessa.

Valmis lateksimaski irtoaakin muotistaan todella helposti. Mikä parasta voi muottia käyttää vielä useita kertoja uudestaan. Jopa kymmeniä. Ilmeisesti jossain vaiheessa kipsikin alkaa kärsiä jatkuvasta kosteuden siirtämisestä ja menettää optimaaliset olosuhteensa. En ole vielä koskaan tehnyt muotilla niin montaa maskia että voisin sanoa omakohtaisesti mitään.

Ensimmäinen maskin kokeilua. Silmiä tai hengitysreikiä ei ole vielä leikattu auki joten kovin kauaa sitä ei pystynyt naamassaan pitämään.  Istuvuus kuitenkin oli erinomainen vaikkei se naamassa näköjään ihan suorassa olekaan. Seuraavaksi maalataan.

Ennen maalaamista leikkelin terävällä veitsellä ja saksilla silmä ja nenäreiät sekä suun auki. Lateksimaskin maalauksessa on omat jekkunsa. Tietty pintaan voi lätkiä suorilta erilaisia ihomaaleja mutta ne kuitenkin ovat vain irtonaisena pinnalla ja pyyhkiytyvät pois jos sitä sormillaan tai hihalla härppii. Pysyvän maalipinnan täytyy siis olla osana lateksia. Vesipohjainen akryylimaali sopii lateksin sävyttämiseen oivasti. Suhteet ovat osapuilleen 1 osa maalia ja 3 osaa lateksia. Värjätty lateksi on nestemäisenä paljon vaaleampaa kuin lopullinen väri lateksin kuivuttua. Tuputtelin vaahtomuovisienellä värit varovasti halumiini paikkoihin. Pienemmissä kohdilla piti käyttää myös pensseliä. Pelkkä akryylimaali lateksin pinnassa saattaisi pysyä jonkun aikaa paikallaan mutta lopulta kuivuttuaan varisisi pois koska se ei jousta.

Aikaisemmin mainitsemani kuivan lateksin huonompi tarttuvuus uutta kerrosta laittaessa ei ainakaan tässä tapauksessa tullut vastaan. Mikäli asiasta on syvästi huolissaan niin kuivan lateksin voi käsitellä joko erillisellä siihen tarkoitukseen tarkoitetulla maskeerausliikkeestä saatavalla aineella tai sitten apteekista saatavalla sitruunahapolla. Molemmat lienevät samaa ainetta.

Kun haluttu värimaailma oli maskissa tein vielä viimeiset säädöt. Suttasin koko maskin mustalla vetisellä akryylimaalilla (ilman lateksia siis) ja pyyhin sitten pinnan puhtaaksi. Musta maali uppoaa kaikkiin kuoppiin ja antaa pinnalle lopullisen syvyyden. Realistisemmassa maskissa tumman ruskea tai muu "ei puhdas musta" toiminee paremmin. Zombille se sopii kuitenkin oivasti.

Viimeinen temppu oli tehdä veriset alueet ja hampaat kosteamman ja kiiltävämmän näköiseksi. Laitoin niihin kiiltävää Liquitexin akryylimaalausainetta. Verisempiin kohtiin sekoitin ainetta tekoveren kanssa. Pelkkä tekoveri kuivuu jossakin vaiheessa ja menettää kiiltonsa sekä sotkee jos siihen koskee. Akryyliaineen kanssa pintä on kuiva mutta se näyttää kostealta.

Lopputulos naamaan liimattuna. Pieniä muokkauksia täytyi vielä tehdä sillä alahampaat eivät menneet omien hampaitteni päälle joten leikkasin koko leuan irti ja kiinnitin sen erikseen hieman ylemmäksi. Osaapahan tulevia maskeja tehdessä varautua asiaan. Erityisen tyytyväinen maskissa olen siihen kuinka hyvältä toisen silmän laittaminen osittain kiinni käytti. Näin itse maskista aivan erinomaisesti ulos mutta ulopäin toinen silmä näytti vääristyneeltä.

Ensimmäiseksi tällä tekniikalla tehdyksi maskiksi erittäin hyvä. Käytinkin tätä Zombie Walk Oulu 9 tapahtumassa syksyllä 2014 sekä sitä edeltävässä mainostustempauksessa.  Nyt pitää alkaa miettimään mitä hauskaa sitä keksii seuraavaksi seuraavaksi vuodeksi.